Ajankohtaista

Poliittinen satiiri – ei vain huumoria

Poliitinen satiiri on tehnyt viime vuosina jalansijaa Suomen televisioon. Satiiri on pääasiassa kirjallinen tyylikeino, joka tarkoittaa jonkin aiheen käsittelyä niin, että se näyttää naurettavalta. Satiiri ei kuitenkaan aina ole hauskaa, sillä se pyrkii pelkän huvittamisen sijasta esittämään myös kritiikkiä ja ottamaan kantaa. Satiirin päätarkoitus onkin usein komiikan sijaan poliitinen, soisaalinen tai moraalinen.

Esimerkkinä satiirisesta kirjaillisuudesta on Jonathan Swiftin Gulliverin retket, jossa Swift ottaa kantaa satiirin keinon muun muassa uskonsotiin ja ajan tieteeseen. Uskonkiistaa esittää kansaa jakava riita siitä, pitääkö kananmuna murtaa suiposta vai tylpästä päästä. Tämä riita laajentuu täysmittaisesksi sodaksi, joka vertautuu protestanttien ja katolisten sotaan Swiftin aikana. Toinen satiirisen kirjallisuuden klassikko on Voltairen Candide. Siinä Voltaire kritisoi sodan ja kuoleman keinoin leibniziläistä optimismia, jonka mukaan ihmiskunta elää parhaassa mahdollisessa maailmassa.

Itse valtiaat on suomalainen poliittinen satiirisarja, jossa esiintyivät suomalaisia poliitikoita parodioivat animaatiohahmot. Itse valtiaiden ensimmäinen jakso lähetettiin 14. huhtikuuta 2001 ja viimeinen jakso esitettiin 5. tammikuuta 2008. Sarja herätti pahennusta eräissä poliittisissa piireissä ja Kokoomusnuoret vaati maaliskuussa 2004 sarjaa hyllytettäväksi.

Noin viikon uutiset on Yle TV2:lla alkanut televisio-ohjelma, joka käsittelee ajankohtaisia uutisia huumorin ja satiirin keinoin. Jokaisessa jaksossa nähdään myös vieras, jonka kanssa keskustellaan pinnalla olevasta aiheesta. Ohjelmaa juontaa Jukka Lindström ja sen muina vakiovieraina on nähty koomikot Teemu Vesterinen ja Tommi Tuominen. Noin viikon uutiset voitto vuoden 2016 parhaan komedia- ja sketsiohjelman Kultainen Venla -palkinnon.

 

 

Populismi

populism2

Populismin sanana voi bongata useinkin iltapäivälehdistöstä. Aika harva kuitenkin tietää, mitä se tarkoittaa. Populismi sanana tulee latinan populus sanasta, joka tarkoittaa kansaa. Populismi tarkoittaa kansansuosioon usein kansankiihotuksellisin keinon tähtäävää poliittista toimintaa. Peter Wilesin määritelmän mukaan populismia on jokainen uskonkappale tai liike, joka perustuu seuraavalle pääpremissille: hyve asuu yksinkertaisissa, tavallisissa ihmisissä, joita kansasta on valtaosa, ja heidän kollektiivisissa traditioissaan.

Ilmenemismuodoissaan populismi on rikas ja ne poikkeavat toisistaan huomattavasti. Populismi tavoittelee laajaa kannatusta tarttuvilla iskulauseilla, vaatimalla asioita, joita enemmistö haluaisi, kehumalla ”todellista kansaa” ja pilkkaamalla räikeästi poliittisia vastustajiaan. Populismin toimintamalli perustuu suosion tavoitteluun helposti omaksuttavien, usein tunneperäisten ja asioita yksinkertaistavien tunnusten avulla. Varsinainen aatejärjestelmä populismi ei sinänsä ole, vaan sille tyypillistä aatteiden tai käsitejärjestelmien vähättely ja kansanomaisuuden korostaminen.

Arvoiltaan se on yleensä konservatiivista ja johtajakeskeistä, vaikka populismi esiintyy mielellään uutena voimana kaikkia vanhoja, rappeutuneita puolueita vastaan. Populismissa suhtaudutaan yleensä hyvin arvostelevasti eliittiin ja korostetaan tavallisen ihmisen näkemyksen arvoa. Populismi yhdistelee poliittiseen ohjelmaansa aineksia sekä vasemmistolta että oikeistolta. Populistit vastustavat suuryritysten ja talouselämän valtaa, mutta suhtautuvat silti hyvin vihamielisesti perinteiseen työväenliikkeeseen ja vasemmistopuolueisiin.

Suomessa populismia edusti vennamolainen liike. Vennamolaisuuden aatteellisena seuraajana nähtyjen Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini on tunnustautunut populistiksi. Hän pitää populismia aatteena, joka korostaa demokratiaa ja ihmisarvoa. Soinin mukaan populismia halveksitaan, koska se on poliittisesti epäkorrektia ja haastaa valtaapitävät.

Sote-uudistus

Moni on varmasti kuullut kuluneen vuoden aikana niin sanotusta ”sote-uudistuksesta”. Tavalliselle tallaajalle sote-uudistus on jäänyt kuitenkin hieman pimentoon, joten me otimme selvää, mitä tämä ”sote” oikeastaan tarkoittaa.

sote

Sote-uudistus eli sosiaalia ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus on käynnissä oleva julkisen sektorin hanke, jonka tavoitteena on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja, parantaa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhdenvertaisuutta ja saatavuutta sekä hillitä kustannuksia. Näiden palveluiden järjestämistä hallinnoisivat sote-alueet eli sosiaali- ja terveydenhuoltoalueet.

Marraskuussa 2015 suunniteltiin Suomen jakamista 15 sote-alueeseen, joiden puitteissa sosiaali- ja terveyspalvelut tuotettaisiin, niin että kansalainen saisi itse valita palvelunsa joko julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin tuottajalta. Joulukuussa julkaistussa Sisäministeriön, Sosiaali- ja terveysministeriön, Valtioneuvoston viestintäosaston ja Valtiovarainministeriön yhteisessä tiedotteessa sanottiin kuitenkin, että sote-uudistuksessa perustettaisiin 18 itsehallinnollista maakuntaa. Näiden maakuntien vastuullise siirtyivät vuoden 2019 alussa julkiset sosiaali- ja terveyspalvelut, pelastustoimi, ensihoito, ympäristöterveydenhuolto, maakuntaliittojen tehtävät ja eräät muut kuntien ja valtion aluehallinnon tehtävät.

Miten se toimisi?

Asiakas voisi jatkossa valita palvelujen tuottajan nykyistä minipuolisemmin. Esimerkiksi asiakas voisi listautua valitsemansa sosiaali- ja terveyskeskuksen asiakkaaksi ja valita lisäksi suunhoidin yksikön. Sosiaali- ja terveyskeskukset ja suunhoidon yksiköt tuottavat palvelut itse tai sitten verkostomaisesti. Nämä voisivat myös myöntää asiakkailleen maksuseteleitä asiakkaan valitsemalta tuottajalta hankittaviin yksittäisiin palveluihin. Lisäksi asiakas voisi myös valita maakunnan tuottamissa palveluissa palveluja antavan toimipisteen, kuten esimerkiksi sairaalan. Käytännössä siis asiakas voisi päättää, jos maakunnassa on kaksi sairaalaa, kumpaan hän menee hakemaan hoitoa, eikä olisi enää sidottu sairaanhoitopiireihin. Asikassetelei ja henkilökohtainen budjetti olisivat käytössä maakunnan tekemän palvelutarpeen arvioinnin perusteella ja niiden perusteella tavallinen asiakas voisi valita palvelun tuottajan.

Lyhyesti sanottuna sinulla olisi jatkossa oikeus:

  1. Valita sote-keskus ja suunhoidon yksikkö koko maassa
  2. Tarvittaessa saada sote-keskuksen tai suunhoidon yksikön myöntämä maksuseteli
  3. Valita maakunnan liikelaitoksen (esimerkiksi sairaalan) toimipiste
  4. Tarvittaessa saada maakunnan liikelaitoksen myöntämä asiakasseteli tai henkilökohtainen budjetti
  5. Esittää toiveita hoitavasta ammattihenkilöstön osalta ja toive pyritään toteuttamaan
  6. Saada hoitoa väliaikaisella paikkakunnalla
  7. Hakeutua kiireettömään hoitoon ulkomaille.

Sote-järjestelmä pyrkii lisäämään tasa-arvoa, kun kansalaiset pääsevät käyttämään myös yksityisiä terveyspalveluja, sillä nykyisin yksityiset terveyspalvelut ovat vain rikkaiden käytössä.

Kansalaisaloite vaikuttamiskeinona

kansalaisaloite.fi logo

Yksi hyvä keino vaikuttaa yhteiskuntaan ja saada oma mielipide kuuluviin on kansalaisaloite. Kansalaisaloite on aloite, jonka tietty määrä kansalaisia voi tehdä saadakseen valtion, alueen tai kunnan päätöksentekoelimet toimimaan aloitteessa määrätyllä tavalla: säätämään lain tai päättämään johonkin toimenpiteisiin ryhtymisestä. Kansalaisaloite on suoran demokratian toimintamekanismi. Kaikki ääniöikeutetut Suomen kansalaiset voivat saada lakiehdotuksen tai ehdotuksen lainvalmisteluun ryhtymisestä eduskunnan käsiteltäväksi, mikäli vähintään 50 000 kansalaista eli noin 1,2 prosenttia äänioikeutetuista kannattaa aloitetta. Ensimmäinen 50 000 allekirjoittajan rajan ylittänyt ja eduskuntakäsittelyyn luovutettu kansalaisaloite vaati turkistarhauksen lakkauttamista. Aloite jätettiin eduskuntaan 5. maaliskuuta 2013.

Kritiikkiä satelee

äänitorvi

Kansalaisaloitteiden toimivuutta on kritisoitu, sillä vain yksi niistä on mennyt tähän mennessä läpi eduskunnassa. Vuonna 2014 kaikki kuusi käsittelyyn asti edennyttä aloitetta olivat kaatumassa, koska eduskunta ei ehtinyt niitä käsitellä ja uudelle niitä ei siirretty. Joidenkin käsittely oli hidastunut niin sanotuista ”tekninistä syistä”, mitä aloiteitta ajavan järjestön Avoin ministeriö ry:n puheenjohtaja piti vain tekosyynä. Suomalaisille on tarjolla myös muita aloitekanavia, kuten kuntalaisaloite ja eurooppalainen kansalaisaloite.

Kansalaisalotetta eli toisin sanoen ”välitöntä lakien esittämisoikeutta” kansalaisille esitti ensimmäisen kerran Suomen Sosialidemokraattinen Puolue vuonna 1903 Forssan ohjelmassa, joka mukaili pitkälti aikaisemmin julkaistua Erfurtin ohjelmaa. Suomen ensimmäinen, hyväksytysti 50 000 allekirjoittajan vähimmäisrajan ylittänyt kansalaisaloite luovutettiin eduskuntakäsittelyyn 5. maaliskuuta 2013. Aloite koski turkistarhauksen kieltämistä ja aloite hylättiin äänin 146-36. Vuonna 2013 yhteensä neljä kansalaisaloitetta saavutti riittävään määrän allekirjoituksia. Nämä käsittelivät tekijänoikeuslakia, avioliittolakia, ruotsin kielen valinnaisuutta ja energiatodistuslakia. Kansalaisaloite tasa-arvoisen avioliittolain puolesta toteutettiin Tahdon2013 -kampanja, joka keräsi yhteensä ennätykselliset 166 851 allekirjoitusta. Eduskunta hyväksyi 12 joulukuuta lain toisessa äänestyksessä äänin 101-90 ja tasavallan presidentti Sauli Niinistö hyväksyi lain muutoksen 20. helmikuuta 2015. Uuden lain on määrä tulla voimaan maaliskuun alussa 2017.

Aloitteita voi selata

Kansalaisaloite on erittäin hyvä tapa saada oma äänensä kuuluviin. Aloitteita voi selata kansalaisaloite.fi -palvelusta, josta näkee meneillään olevat kansalaisaloitteet. Kansalaisaloite on hyvä esimerkki suorasta demokratiasta. Tällä hetkellä on käynnissä esimerkiksi Eutanasia-aloite hyvän kuolen puolesta, joka voisi tulevaisuudessa mahdollistaa saattohoidossa olevien potilaiden eutanasian, eikä turhan kärsimyksen. Kannattaa muistaa, että kansalaisaloitepalvelu on myös kansan näköinen – joskus huonollakin tavalla.

Demokratian lähteillä antiikin Kreikassa

Ateenan kaupunkivaltiota sanotaan demokratian kehdoksi, ja ateenalaiset ottivatkin demokratian käyttöönsä oligarkian sijasta jo 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja etenkin 400-luvulla sotapäällikkö Perikleen hallitessa kaupunkia voidaan kansanvallan olleen vahvimmillaan. Demokratian voidaankin katsoa syntyneen 500-luvulla ennen Kristusta, jolloin hallintojärjestelmät vaihtelivat Kreikan eli kaupunkivaltioissa eli poliksissa. Useimmin käytettyjä vallankäytön tapoja tuolloin olivat poliksesta riippuen muun muuassa oligarkia, aristokratia, tyrannia ja uutena tulokkaana siis demokratia.

demokratia2

Ateenan kaupunkivaltion demokratia eli siis toisin sanoin kansanvalta oli kuitenkin hieman erilaista kuin demokratia, johon olemme länsimaissa tänä päivänä tottuneet. Kansanvalta noina päivinä perustui nimittäin kansankokouksiin, ja olikin siis näin ollen suoraa kansanvaltaa. Nämä kansankokoukset tunnetaan myös nimellä ekklesia. Noin neljäkymmentä kertaa vuodessa kansa kokoontui päättämään asioista, eli siis melkeinpä kerran joka viikossa. Kokouksen osallistujat päättivät muun muuassa sodasta, rauhasta ja kaupunkivaltion eli poliksen budjetista.Hyvillä puheenlahjoilla oli suuri merkitys kokouksessa.

demokratia

Toisin kuin ehkä luullaan, Ateenassa äänioikeus aikanaan ei ollut yleinen koskien sekä miehiä että naisia. Sen aikaisen demokratian ulkopuolelle jäivät todellakin siis naiset, sekä tietenkin myös lapset (tarkalleen ottaen kaikki alle 20-vuotiaat miehet), orjat ja muualta kaupunkivaltioon muuttaneet asukit eli metoikit. Ekklesiaan saivatkin siis osallistua vain vapaasyntyiset, vähintään 18 vuotta olevat miehet, jotka olivat jo suorittaneet kaksi vuotta asepalvelusta. Tästä voikin siis päätellä, että kansanvaltaa hoiti vain hyvinkin pieni osa väestöstä. Vapaiden miesten tasa-arvoa edistettiin ja tyrannien valtaanpääsyä pyrittiin estämään ostrakismos-äänestyksellä, jonka toteuttamiseen tarvittiin vähintään 600 ääntä. Kaikki, joita epäiltiin demokratian uhkaamisesta, määrättiin jättämään Ateena taakseen vähintään kymmeneksi vuodeksi. Tämän äänestyksen lipukkeina käytettiin tuolloin saviruukkujen sirpaleita, jotka tunnetaan nimellä ostrakon. Näistä sirpaleista koko äänestys saikin nimensä.

demokratia3

Ekklesian rinnalla toimi myös viidensadan jäsenen neuvosta nimeltään bule. Bule toimi toimeenpanevana elimenä ekklesiassa. Heliaia taas oli tuomiovaltaa käyttävä kansantuomioistuin, ja sen tuomaristoon kuului aina tavallisia kansalaisia, parhaimmillaan jopa 1500 kansalaista. Heliaiaan pääsi mukaan arvalla. Pian politiikan tehtävistä alettiin maksaa palkkaa sen takia, että köyhemmilläkin kansalaisilla olisi mahdollisuus osallistua hoitamaan valtiollisia tehtäviä.

Miten päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisiiin asioihin?

kansalais

Kansalaisilla on monia mahdollisuuksia päästä vaikuttamaan yhteiskunnallisiin asioihin niin halutessaan. Kuitenkin vain todella pieni osa kansalaisista on aktiivisesti vaikuttamassa meidän jokaisen yhteisiin asioihin. Tässä vaiheessa herää kysymys miksi? Onko kyseessä tietämättömyys, kiinnostuksen puute vai laiskuus? Oli syynä mikä tahansa, olisi hyvä aina välillä palauttaa mieleen tavat joilla kansalainen voi halutessaan olla mukana vaikuttamassa meille jokaiselle tärkeisiin asioihin yhteiskunnassa.

Aktiivinen kansalainen voi ottaa osaa esimerkiksi järjestö-ja yhdistystoimintaan, erilaiseen kansalaistoimintaan tai aivan yksinkertaisesti äänestämällä.

Järjestö-ja yhdistystoimintaan on helppoa lähteä mukaan, sillä kuka tahansa voi ottaa osaa näiden toimintaan. Suomessa on tällä hetkellä yhteensä noin vajaa 70 000 järjestöryhmää. Suurimmat järjestöryhmät koostuvat Kulttuuri- ja harrastusjärjestö, Sosiaali- ja terveysjärjestöistä, Ammatti- ja elinkeinoyhdistyksistä, Kansalaistoimintaan ja edunvalvontaan keskittyneistä yhdistyksistä ja Koulutus- ja tutkimusyhdistyksistä. VAlinnanvaraa siis on ja innokas sekä aktiivinen kansalainen löytääkin varmasti näiden joukosta foorumin missä haluaa olla mukana ja vaikuttaa!

Kansalaistoiminta taas voi olla todella monialaista toimintaa, käsittäen niin huono-osaisten puolustamisen, aktivismin ja vapaaehtoistyön saralla. Kansalaistoiminnan yksi suurimpia etuja on se, että ryhmän ääni kuuluu huomattavasti paremmin ja kauemmaksi kuin pienen yksilön ääni. Kansalaistoiminta voi myös ottaa järeämmät aseet käyttöön ja perustaa niin kutsutun “painostusryhmän”, joka haluaa saada tiettyjä asioita muutetuksi tai tapahtumaan. Yleiseisti ottaen tämän kaltaiset ryhmät saavat suhteellisen hyvin tuloksia aikaiseksi, koska ne saavat hyvin usein osakseen myös erilaista mediahuomiota.

Viimeinen listattu kansalaisen vaikuttamiskeino on äänestäminen. Tämä on asia joka tulisi jokaisen muistaa kun äänestysaika on  käsillä. Tämä on demokratian meille suoma oikeus, joka antaa todella hyvän mahdollisuuden päästä vaikuttamaan yhtesikunnallisesti tärkeisiin asioihin. Tämä onkin syy, miksi jokaisen, jolla on äänestysoikeus, tulisi myös käyttää se hyväkseen.

Lobbaus

lobbaus

Käsittelyssä lobbaus, eli toiselta nimeltään käytäväpolitiikka.

Valittettavasti lobbaus on todella yleistä ja se on myös erittäin tehokas keino vaikuttaa asioihin.

Lobbaus voidaan käsittää monella eri tavalla, riippuen siitä kuka asiaa kommentoi.

Jos asiaa kysytään kansalaisaktivistilta, on vastaus mitä todennäköisemmin negatiivinen. Lobbaus koetaan asioihin vaikuttamisena epäilyttävin keinoin, kuten vaikkapa lahjuksilla.

Jos taas asiaa kysytään itse lobbarilta, hän kokee lobbauksen kommunikointina ja keskusteluna päättävien ryhmien, kuten vaikkapa poliitikkojen tai virkamiesten kanssa.

Kuten huomata saattaa, lobbaus on monella eri tavalla tulikittavissa oleva asia. Siitä emme kuitenkaan pääse yli eikä ympäri että lobbaus on asioihin vaikuttamista ei demokraattisella tavalla.

Onko tämä sitten oikein, on kysymys joka varsinkin poliitikkojen olisi hyvä itselleen asettaa.

Valitettavan usein kuitenkin  lobbauksen kaltaisessa toiminnassa kumpikin osapuoli hyötyy toiminnasta, joten on todella vaikeaa saada sitä loppumaan.

Yhdysvalloissa lobbaus on säänneltyä toimintaa, joten vuodesta 1995 alkaen jokaisen lobbarin on täytynyt rekisteröityä ja antaa toiminnastaan raportti kaksi kertaa vuodessa.

Tämänkaltaista säänneltyä toimintaa on toivottu myös Euroopan Unionin alueelle, mutta toistaiseksi ainakin turhaan. Kuitenkin toiveissa olisi, että tulevaisuudessa lobbarit noudattaisivat entistä paremmin vaikuttajaviestinnän uusia eettisiä ohjeita.

The Economist lehti on tehnyt lobbauksesta tutkimuksia ja todennut sen olevan todella kannattava tapa päästä vaikuttamaan asioihin. Toinen huomioitava asia oli tutkimuksessa, että yritykset jotka panostivat todella voimakkaasti lobbaukseen, nostivat omien osakkeidensa arvoa huomattavasti enemmän kuin muut vastaavat yritykset ilman voimakasta lobbaus koneistoa.

Demokratia

demokratia

 

Käsittelemme tässä kirjoituksessa aihetta, joka on varmasti ainakin sanana tuttu lähes kaikille.

On myös luultavaa että tiedämme myös demokratia sanan perusteet. Eri asia on sitten se, tiedämmekö todella miten, milloin ja miksi demokratia on syntynyt? Onko sillä väliä että tiedämme ja pitäisikö meidän tietää? Näitä kaikkia aiheita käsittelemme tässä kirjoituksessa, joka toivon mukaan avaa aivan uudenlaisia ajattelumalleja lukijoille.

Demokratian juuret ulottuvat syvälle historiaan, sillä siitä on ensimmäisiä mainintoja jo muinaisen intian tasavalloista. Nämä sivilisaatiot sijoittuvat aikaan kuusi vuosisataa ennen ajanlaskumme alkua.

Demokratia perustuu yksinkertaisesti sanottuna kansanvaltaan, joka tarkoittaa että päättävä hallintovalta nousee kansan piiristä ja näin myös toteuttaa kansan tahtoa. Tähän perustuu esimerkiksi vaalit ja vaikkapa Suomen eduskunta.

Demokratiaan kuuluu myös olennaisen osana sanan-ja lehdistönvapaus, koska ilman tätä kansalla ei olisi kaikkia tarvittavia tietoja käytössään. Demokratia käsitteenä kattaa paljon muitakin asioita ja sitä käytetäänkin nykyään suhteellisen vapaasti erilaisissa asia yhteyksissä.

Demokratia sanaa pidetään yleisesti ottaen myönteisenä ja mielikuvat siitä ovat harvoin negatiivisiä. Demokratia mielletään tasavertaisuuden symboliksi, ja sitä sen tulisikin olla ihannetapauksessa. Valitettavasti kuitenkin, todella usein kansan valitsema parlamentti, eduskunta tai muu vastaava päätäntäelin ei kuitenkaan loppujen lopuksi toimi kovinkaan demokraattisesti. Hyväveli verkostot ja lobbaus ovat arkea kaikissa demokraattisiksi mielletyissä yhteiskunnissa.

Demokratiia on olemassa montaa eri muotoa, kuten esimerkiksi:

  • Vuorovaikutteinen demokratia
  • Valikoiva demokratia
  • Konsesdemokratia
  • Irokeesidemokratia
  • Anarkistinen demokratia
  • Sosialistinen demokrtia
  • Parlamentaarinen demokratia
  • Liberaali demokratia
  • Suora demokratia
  • Edustuksellinen demokratia